Asetelma on siis että nainen kärsii synnytysmasennuksesta neljännen lapsensa syntymän jälkeen, ja kokee psykoottisen romahduksen minkä myötä tahtoo murhata kaikki lapsensa. (9v poika, 7v poika, 5v tytär ja vauva.) Vanhin lapsista yrittää suojella sisaruksiaan ja paeta eristyksissä olevalta kotifarmiltaan. Idea itsessäänkin siis on vahvasti häiriintynyt ja synkkä, ja sillä ahdistava ja hieman kyseenalainen, mutta koen että siitä olsii voinut saada aikaan suht asiallisen ja aiheellaan puhuttelevan kauhuelokuvan eli sellaisen josta olisi saanut irti muutakin kuin pahan olon. Mutta nähdäkseni tämän tekijät eivät välittäneet sellaisesta, vaan halusivat vain shokeerata.
Sen paljastaa erityisesti se että äiti kirjoitettiin romahtamaan vähän epätasapainoisesta ja harhaisesta totaalisen psykoottiseksi suurinpiirtein yhdessä yössä, ja se että tämä romahtaa raa'asti ja väkivaltaisesti murhaamaan lapsensa vaikka nämä lapset eivät edes olleet mitenkään vaivalloisia tai hankalia - eli realistisesta psyykkeen kehityksestä ei välitetty pätkääkään, haluttiin vain kiirehtiä mahdollisimman raakaan toimintaan. Muistaakseni äidin hahmoon ei syvennytty muutenkaan eli ei annettu minkäänlaista sukellusta hänen ja lastensa normaaliin suhteeseen, emme saa kunnon kuvaa siitä kuinka valtava menetys äidin romahdus ja murhanhimo niille lapsille oikeastaan on. Ei se äiti kai mitenkään huono ollut, mutta jos olisi kuvattu jonkin verran perheen normaalia, onnellista aikaa, elokuva olisi saattanut antaa kuvan että se välittää kunnon tarinan omaamisesta. Mutta eeeei... Ja lisäksi murhatkin on toteutettu tarpeettoman sairaasti.
Tämä elokuva ei, ainakaan muistaakseni, ole graafisesti erityisen verinen ja kaikki murhat tapahtuvan ruudun ulkopuolella, mutta ne on muutoin asetelmaltaan todella intensiivisesti ja ahdistavasti kirjoitettu ja kuvattu, ja ruudulla näytetään hukutetun vauvan ja puukotetun pikkupojan ruumis. Sitä lisää kohtausten tunnelataus, sillä valitut lapsinäyttelijät oikeasti osaavat hommansa. Ainakin jos oikein muistan, siitä on jo kauan kun tämän elokuvan katsoin. (Paitsi tyttö ei tosiaankaan osaa tekoitkeä vaan kuulosti tosi teennäiseltä ja ärsyttävältä, sen muistan varmaksi.)
Elokuvan ehkä shokeeraavin ja mauttomin kohtaus on se missä äiti tappaa 7-vuotiaan poikansa kahden muun jäljellä olevan silmien edessä. Ei varsinaisesti se itsessään vaan siihen johtanut tapahtumasarja ja sisarusten reaktiot tätä tekoa katsellessaan. Se on mielestäni malliesimerkki kohtauksesta joka kertoo että elokuva tehtiin vain kauhushokkimielessä eikä missään muussa.
Lopetuksessa oli mielestäni jossain suhteessa yksi kohtaus liikaa, mutta toisaalta ainakin se vähän kevensi tunnelmaa ja toi mukaan myös isän psykologiaa.
Mauttomasta toteutuksestaan huolimatta tämä elokuva toimii kyllä kauhuna, varsinkin ihmisille joilla on omia lapsia, Minulle tulee karmeita kylmänväreitä pelkästään tämän elokuvan tapahtumien ajattelustakin. Jos katsot tämän elokuvan, toivon pyhästi että olet vähintään 18-vuotias kuten ikäraja erittäin pätevistä syistä vaatii, ja varoitan; voi hyvin olla ettet saa tästä irti paljon muuta kuin pahan olon tai jos olet onnekas pidät tätä niin huonosti tehtynä ettet koe edes sitä. Eli huomautan että jos et katso tätä elokuvaa, et menetä yhtään mitään. Päinvastoin, todennäköisesti olet onnellisempi kuin tämän elokuvan katsoneet.
VIRALLINEN TRAILERI:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti