Cradle Will Fall / Baby Blues

Elokuva väittää perustuvansa tositapahtumiin, mutta tosiasiassa on niitä jotka käyttävät sitä vain markkinointikikkana tehostamaan elokuvan vaikuttavuutta samalla kun 99% elokuvan tapahtumista on fiktiota. Tässä tapauksessa tuota kikkaa ei olisi edes tarvittu, tämä on ihan tarpeeksi hirvittävä ja ahdistava ilmankin. Yksi niitä elokuvia joiden näkemistä ennen olin paljon onnellisempi, ja jotka olisi mielestäni saanut jäädä kokonaan tekemättä. Lähinnä koska vakavalla asialla tehtiin shokkiviihdettä asiallisesti esittämisen sijaan. K-18 merkinnästä olisi tietysti pitänyt päätellä jotain, mutta kun sillä merkinnällä olisi voinut tuottaa paremmallakin maulla toteutetun elokuvan tällä idealla, annoin sille tilaisuuden. Opinpahan ainakin sen että aina jos aihe on kyseenalainen, kannattaa tutkia elokuvan arvosteluja ja IMDB:n parents guide-sivua ennen katsomista.

Asetelma on siis että nainen kärsii synnytysmasennuksesta neljännen lapsensa syntymän jälkeen, ja kokee psykoottisen romahduksen minkä myötä tahtoo murhata kaikki lapsensa. (9v poika, 7v poika, 5v tytär ja vauva.) Vanhin lapsista yrittää suojella sisaruksiaan ja paeta eristyksissä olevalta kotifarmiltaan. Idea itsessäänkin siis on vahvasti häiriintynyt ja synkkä, ja sillä ahdistava ja hieman kyseenalainen, mutta koen että siitä olsii voinut saada aikaan suht asiallisen ja aiheellaan puhuttelevan kauhuelokuvan eli sellaisen josta olisi saanut irti muutakin kuin pahan olon. Mutta nähdäkseni tämän tekijät eivät välittäneet sellaisesta, vaan halusivat vain shokeerata.
Sen paljastaa erityisesti se että äiti kirjoitettiin romahtamaan vähän epätasapainoisesta ja harhaisesta totaalisen psykoottiseksi suurinpiirtein yhdessä yössä, ja se että tämä romahtaa raa'asti ja väkivaltaisesti murhaamaan lapsensa vaikka nämä lapset eivät edes olleet mitenkään vaivalloisia tai hankalia - eli realistisesta psyykkeen kehityksestä ei välitetty pätkääkään, haluttiin vain kiirehtiä mahdollisimman raakaan toimintaan. Muistaakseni äidin hahmoon ei syvennytty muutenkaan eli ei annettu minkäänlaista sukellusta hänen ja lastensa normaaliin suhteeseen, emme saa kunnon kuvaa siitä kuinka valtava menetys äidin romahdus ja murhanhimo niille lapsille oikeastaan on. Ei se äiti kai mitenkään huono ollut, mutta jos olisi kuvattu jonkin verran perheen normaalia, onnellista aikaa, elokuva olisi saattanut antaa kuvan että se välittää kunnon tarinan omaamisesta. Mutta eeeei... Ja lisäksi murhatkin on toteutettu tarpeettoman sairaasti.

Tämä elokuva ei, ainakaan muistaakseni, ole graafisesti erityisen verinen ja kaikki murhat tapahtuvan ruudun ulkopuolella, mutta ne on muutoin asetelmaltaan todella intensiivisesti ja ahdistavasti kirjoitettu ja kuvattu, ja ruudulla näytetään hukutetun vauvan ja puukotetun pikkupojan ruumis. Sitä lisää kohtausten tunnelataus, sillä valitut lapsinäyttelijät oikeasti osaavat hommansa. Ainakin jos oikein muistan, siitä on jo kauan kun tämän elokuvan katsoin. (Paitsi tyttö ei tosiaankaan osaa tekoitkeä vaan kuulosti tosi teennäiseltä ja ärsyttävältä, sen muistan varmaksi.)

Elokuvan ehkä shokeeraavin ja mauttomin kohtaus on se missä äiti tappaa 7-vuotiaan poikansa kahden muun jäljellä olevan silmien edessä. Ei varsinaisesti se itsessään vaan siihen johtanut tapahtumasarja ja sisarusten reaktiot tätä tekoa katsellessaan. Se on mielestäni malliesimerkki kohtauksesta joka kertoo että elokuva tehtiin vain kauhushokkimielessä eikä missään muussa.

Lopetuksessa oli mielestäni jossain suhteessa yksi kohtaus liikaa, mutta toisaalta ainakin se vähän kevensi tunnelmaa ja toi mukaan myös isän psykologiaa.

Mauttomasta toteutuksestaan huolimatta tämä elokuva toimii kyllä kauhuna, varsinkin ihmisille joilla on omia lapsia, Minulle tulee karmeita kylmänväreitä pelkästään tämän elokuvan tapahtumien ajattelustakin. Jos katsot tämän elokuvan, toivon pyhästi että olet vähintään 18-vuotias kuten ikäraja erittäin pätevistä syistä vaatii, ja varoitan; voi hyvin olla ettet saa tästä irti paljon muuta kuin pahan olon tai jos olet onnekas pidät tätä niin huonosti tehtynä ettet koe edes sitä. Eli huomautan että jos et katso tätä elokuvaa, et menetä yhtään mitään. Päinvastoin, todennäköisesti olet onnellisempi kuin tämän elokuvan katsoneet.

VIRALLINEN TRAILERI:

Dog Solders

Yksi ehdottomasti parhaita moderniin aikaan sijoittuvia ihmissusielokuvia.
Joukko Britannian armeijan sotilaita ovat erikoisharjoituksissa, kunnes ne muuttuvat joksikin aivan muuksi. Ihmissusiseikkailu sotilasnäkökulmakökulmasta on mielestäni virkistävä poikkeus ihmissusielokuvien joukossa, ja se on toteutettu tässä sydämellä ja realistisesti, höystäen sitä myös mustalla huumorilla. Taustatarina/totuus heidän ahdinkonsa takana on myös aika mielenkiintoinen. Ja sen sijaan että tapahtumat levitettäisiin pitkälle aikavälille, valtaosa elokuvasta sijoittuu yhteen ainoaan täydenkuun yöhön, mikä toimii intensiivisyyttä lisäävänä piirteenä. Ihmissista ei näytetä ulkonäön kokonaisuuden hahmottamisen kannalta kunnon otosta ennen lopputekstejä, mikä on tässä tapauksessa oikeastaan sekin hyvä, koska se on aika erikoinen design ja sitä on hauska yrittää hahmottaa pitkin elokuvaa kun koko ajan on pimeää.

Tämän ikäraja on K-18 eli muutama hieno gore-kohtaus mahtuu myös mukaan, yksi erityisesti jäi mieleeni taatusti loppuiäkseni. Ei siksi että se olisi ollut erityisen kammottava (vaikka saattaa se sitä silti olla) vaan siksi että ihmissusia syvästi rakastavana pidin siitä erityisen paljon. Vielä yksi mainitsemisen arvoinen plussa on se että tämä sijoittuu Skotlantiin ilman ainuttakaan amerikkalaista kuvioissa millään tasolla. Amerikkalaisilla kun tuntuu olevan ikävä taipumus tunkea itsensä hahmon muodossa hirviöelokuviin jos eivät sattuneet koko elokuvaa itse tekemään, mutta tästä ne pysyivät poissa. Ei minulla mitään amerikkalaisia vastaan sinänsä ole, musta on vaan mukavaa kun jokin on puhtaasti brittiläinen. Loppuun mainittakoon että nautin eniten ihmissusielokuvista jotka sijoittuvat Britanniaan, jotenkin minusta ihmissudet ovat vain eniten elementissään siellä. Jotenkin ne vaan kuuluvat sinne. Niin, ja tässä tapauksessa paikka toimii erityisen hyvin myös sotilasnäkökulman kannalta, koska Britanniassa armeijaan liittyminen on ollut vapaaehtoista jo ainakin neljäkymmentä vuotta.

Musiikki tässä ei ole kovin mieleenpauinuvaa, mutta ei tarvitsekaan olla sillä se luo kuitenkin aina juuri sopivasti tunnelmaa kohtauksiin. Sen pisti oikein merkille miten hienosti se aina ko. kohtaukseen sopi. Kaikki ovat instrumentaaleja mikä on hyvä, koska joskus hyväkin sanoituksellinen biisi voi rikkoa tunnelmaa. Jopa kohtaus joka kuvattiin nimenomaan musiikkipätkää varten, sisältää vain pianomusiikkia yhden hahmoista soittamana, ei sanoja.

Suosittelen tätä lämpimästi jokaiselle ihmissusifanille jolla on edes suurinpiirtein tarpeeksi ikää nähden asetettuun rajaan.

"It's alright, y'know, mate. It's ok. I just didn't make it ou this time, that's all. When I signed my life away on that dotted line, I fucking meant it. I am a professional soldier."

"Up until today you believed there was a line between myth and reality. Maybe a very fine line sometimes but at least there was a line. Those things out there are REAL. If they're real, what else is real? You know what lives in the shadows now. You may never get another night's sleep as long as you live."

VIRALLINEN TRAILERI:

James Bond: Skyfall

Olen yksi varmaan todella harvoista joka ei ollut nähnyt ainuttakaan Bond-elokuvaa ennen tätä. Ei ole vain tarpeeksi kiinnostanut, koska action ei ole suosikkigenrejäni. Ei edes vakoojaelokuvat. Muistelen kyllä nauttineeni jokaisesta actiongenren elokuvasta jonka olen katsonut eli kyse on vaan siitä että useimmiten muut genret menee sen edelle. En siis ole mikään action-elokuvien guru, enkä tiedä mitään aiemmista Bond-elokuvista ja niiden tyyleistä joten pyrin arvostelemaan tätä vain itsenäisenä elokuvana. (Itsenäinen tämä kuulema sinänsä onkin, että tarina ei ole jatkumoa edeltäjiinsä eli se etten ole nähnyt muita Bondeja ei haitanne.)

Skyfall on niin mahtava viihdepläjäys että taidan katsastaa aiempiakin sarjan osia joskus. Tämä on jo 23. elokuva, mietin kuinkahan pitkään ne onnistuu pitämään tätä sarjaa hengissä ennen kuin...Tai no, tämä elokuva taisi vähän jo vihjailla että loppu on lähellä.

Alun actionrytinä oli toki coolia ja viihdyttävää ainakin miespuoliselle katsojalle, mutta sitä vähän latisti se että ne tyypit jotka hurjasteli moottoripyörillä pitkin katonharjoja, olivat melkein ykköset yllään mikä oli enemmänkin hölmön kuin siistin näköistä ja ennen kaikkea se että action-intro oli pitkä ilman minkäänlaista vinkkiä siitä mikä nyt oli niin tärkeää että sen takia kannatti riskeerata oma ja lukemattomien sivullisten henki lukuisialla eri tavoilla. (Alussa sanottiin että se on tietokoneen kovalevy, muttei mitä sillä on.) Kun sen sisältö sitten vähän myöhemmin paljastettiin, monta minuuttia vähän väliä mietin miten mielenkiintoinen juoni-idea ja miten tolkuttoman jännittävä se intron ajojahtikin olisi ollut, jos olisimme tienneet sen jo alusta asti. Tämä toki on potentiaalinen ongelma vain niille jotka katsovat tämän kylmiltään kuten minä, ilman mitään muuta tietoa kuin että se on uusi Bond-elokuva. En katsonut edes traileria ensin.

Cyber-terroristi on siis varastanut tietokoneen kovalevyn joka sisältää listan; ympäri maailman, jokaisen terroristijärjestöön soluttautuneen salaisen agentin oikeat nimet ja peitenimet. Tarina vaan paranee kun selviää kuka tämän takana on ja miksi. Eli erityisesti pidän tarinan pääpahiksesta. Raoul Silva, entinen MI6:n agentti, kantaa henkilökohtaista syvän katkeraa kaunaa Mi6:n johtajaa kohtaan eräästä jokseenkin karmeasta tapauksesta vuosikausia aiemmin, ja on löytänyt täydellisen tien täydelliseen kostoon. Silvan motiivi on moninaisia tunteita herättävä ja näyttelijänsä (Javer Bardem) on kuin luotu kyseiseen rooliin enkä yhtään ihmettele että ohjaaja vaatimalla vaati että hän ottaa roolin vastaan. Minusta Silvassa on kiehtova olemus ja puhetyyli, muistaakseni melkein koko ajan, ihan kuin se voisi millä hetkellä tahansa yhtäaikaa alkaa itkeä, ja nauraa mielipuolisesti - muttei ihan tee kumpaakaan. Joten kun hän sitten paljasti motiivinsa, se ei kaikessa dramaattisuudessaan ollut shokeeraava vaan täydensi hahmoa luontevasti.

Jo pelkästään ikimuistoinen ja loisttavasti näytelty pääpahis tekee tästä elokuvasta lukuisten katselukertojen arvoisen, mutta myös action-kohtaukset ovat herkullisia varsinkin valkokankaalla nautittuna, ja en voi liikaa kehua visuaaisuutta ylipäätään. Mielettömän kauniita taiteellisiä kohtia, varsinkin teemabiisin "Skyfall" aikana, mutta myös myöhemmin. Ne luovat myös mainion tasapainotuksen action-kohtauksille (itse tarinan lisäksi johon myös jaksettiin tarinanjaksotuksessa keskittyä sopivassa määrin.) Eli mielestäni käsikirjoitus, ohjaus ja editointi ovat todella ammattilaisten taidonnäytteitä ja muodostavat pitkään mielessä pysyvän elokuva(teatteri)elämyksen.
Lisäksi, tuo teemabiisi on upea ja oli hienoa kuulla se elokuvateatterin kajareista. Ja kuka nyt ei rakastaisi brittiaksenttia? =P

En tiedä pitävätkö Bond-elokuvien fanit tai hardcore action-elokuvanörtit tästä kun en tosiaan tunne noita alueita hyvin tai lainkaan, mutta uskoisin että jos olet neutraalisti actionin ystävä ja pidät rikosjännäreistä, todennäköisesti nautit tästä uudesta Bond-filmistä.

VIRALLINEN TRAILERI:

ja

SKYFALL (Theme)