perjantai 21. syyskuuta 2012

The Cabin in the Woods

Tuottaja/käsikirjoittaja Joss Whedon (Buffy Vampyyrintappaja, Angel, Dollhouse, Firefly) ja käsikirjoittaja Drew Goddard (Cloverfield) loivat varsin mielenkiintoisen kauhupätkän. Kun tätä mainostettiin "ennennäkemättönänä" ja "jos luulet tuntevasi tarinan, mieti uudestaan" ja kuulin ketkä tämän tarinan takana ovat, odotukseni nousivat korkealle mutten oikeastaan tiennyt mitä odottaa.

Olin nähnyt Cloverfieldin ja se oli viihdyttävä ja loppu oli poikkeuksellisen hyvä kaltaistensa leffojen joukossa. Ja ennen kaikkea rakastan Joss Whedonin tyyliä ja sillä tiesin ettei tämä elokuva mitenkään voisi olla täysi pettymys. Vähintäänkin hahmojen vuorosanat ja pienet hetket tulisivat olemaan viihdyttäviä, Joss kirjoittaa niin hauskasti. Mutta oli myös odotettavissa että uhrihahmot vetävät sympatiaa ja saavat enemmän tai vähemmän samaistumaan, Joss kun kirjoittaa hahmojakin todella hyvin. Ja näinhän se sitten todistautui olemaan myös tässä elokuvassa.

Mainostruksen hypettämä tarinakaan ei ollut pettymys. Mainoslause "jos luulet tuntevasi tarinan, mieti uudestaan" piti todella paikkansa. Pitkälle elokuvaan on päällisin puolin tuntu että tarina on liian tuttu, mutta sitten aletaan pudotella pieniä mutta merkittävästi vaikuttavia yksityiskohtia jotka muokkaavat tarinan ihan omaan suuntaansa ja kasvattavat sitä mielenkiintoisesti - lopulta se on mahdollisesti jopa jotain uutta. Sitä liimautui tuoliin jos ei muuten niin mielenkiinnosta siihen mitä lisäsuolaa ne seuraavaksi heittää mukaan, että mihin tämä kaikki lopulta johtaakaan. Ja tarinan loppu...se on mieleenpainuva enkä todellakaan olisi halunnut sen päättyvän millään muulla tavalla. *aploodeja Jossin ja Drew'n suuntaan* :))

Yksi erikoismaininnan ansaitseva puoli on se miten he saivat verisimpiin ja dramaattisimpiin kohtiin ladattua yhtäaikaa aidosti karmivan ja koomisen tunnelman - kumpikaan tunne ei ollut toista vahvempi. Eli en tarkoita mustaa huumoria enkä että jokin olisi niin kauheaa että se naurattaa. Tarkoittamani hetket eivät sisältäneet mitään repliikkejä tai huvittavia liikkeitä - niissä vain oli "rivien välissä" jotain. Sitä on vaikea selittää. Se oli mielenkiintoista.

Tarinansa puolesta tämä on erityisen herkullista katsoa ennen tämän vuoden joulua. En voi kertoa miksi, mutta jos katsot, ymmärrät varmasti. ;) Joka tapauksessa, suosittelen tätä lämpimästi kaikille kauhugenren faneille - ei tämä varsinaisesti pelottava ole, mutta kaikella muulla tapaa todella viihdyttävä ja tarina osoittautuu oikein mielenkiintoiseksi!

VIRALLINEN TRAILERI:



torstai 20. syyskuuta 2012

Dracula 2000

Taitaa kulkea jossain maissa myös nimellä Dracula 2001.

Älkää käsittäkö nyt väärin, minä pidän tästä elokuvasta todella paljon, mutta voi pyhä lehmä miten hillittömän klisheetäyteinen vampyyrielokuva!!! :D Ja muutenkin tuntuu että tätä tehtiin rivien välissä kieli-poskessa asenteella. Kaikistä klisheistään ja halvasta tunnelmastaan huolimatta (tai ehkä juuri sen takia) tämä on todella viihdyttävä filmi...Mutta ennen kaikkea ehdottomasti katsomisen arvoinen lopussa paljastuvan nerokkaan taustatarinan takia!! :) Kun minä ekan kerran tämän katsoin, vuonna 2005, leukani venähti lattiaan kun se oli vaan niin täydellisen osuva ja looginen mitä tulee Hollywood-vampyyreihin, mutten olisi itse unissanikaan keksinyt sitä. Ja lisäksi koska kun se paljastettiin, tajusin että matkan varrelle oli ripoteltu lukuisia selkeitä vihjauksia.

Kysyn teiltä tämän elokuvan katsoneet, tajusiko joku teistä kuka Dracula on, ennen kuin se paljastettiin, ja ilman että tiesit elokuvan juonesta mitään etukäteen?

Iced Earth-bändin mahtava biisi "Dracula" on tehty alkuperäisen tarinan pohjalta, mutta tämä leffa aivan omalla tarinallaan onnistui naulitsemaan sen lyriikat itseensä sitäkin paremmin. Paitsi että tässä elokuvassa Draculalla ei tainnut olla mitään mennyttä rakkaussuhdetta. Mutta muilta osin ko. biisin lyriikat osuu tavallistakin syvemmin kuvaan.

Minä katsoin tämän alunperin vain, koska olen vampyyrifani ja Gerard Butler on pääosassa. (Olin juuri nähnyt Oopperan kummituksen ja ihastunut herran näyttelijänlahjoihin. Sen vahva skottiaksentti ei oikein pue Draculaa, mutta ei se minua haittaa tippaakaan, koska rakastan skottiaksenttia yli kaiken.) Sen jälkeen olen katsonut muutamaan otteeseen koska tämä on vaan niin viihdyttävä ja tosiaan rakastuin siihen nerokkaaseen taustatarinaan.
Elokuvallisesti tämä on oikein hienosti toteutettu, eli ohjauksessa ja visuaalisessa puolessa ei ole mitään moitittavaa, päinvastoin. Eli jo senkin takia kannattaa katsoa! :D Pidän kovasti myös loppukohtauksesta joka toimii loistavasti taustatarinan kanssa eli käsikirjoittajat tiesivät mitä olivat tekemässä. Sitä ei voi sanoa kaikista...

Ainoa valittamisen aihe mitä löydän tästä elokuvasta on Maryn hiustyyli. Jatkuvasti se tuo mieleen Maija Mehiläisen ja mä aina inhosin Maija Mehiläistä, varsinkin sitä tunnaria. Eikä vaan siks, mutta se hiustyyli on sen lisäks tosi epäseksiskäs. Ja vampyyrileffojen sankarittarien kuuluu olla seksikkäitä, varsinkin jos ne on Dracula himon kohteita. :D

Anyway, Dacula 2000 on hyvä valinta kevyeen leffailtaan jos pitää vampyyreistä ja hieman humoristisesta otteesta, mutta syvällistä psykologiaa unohtamatta. Painotin paljon sitä Draculan taustatarinaa, koska mielestäni se on loppupeleissä tämän elokuvan laadun eniten kantava tekijä, niin vampyyrielokuvana kuin elokuvana ylipäätään. Ihana leffa! ♥

VIRALLINEN TRAILERI: