"Those first months...I sat up every night waiting for you to come and get me. I thought...If they love me, they'll come and get me. Why didn't you come and get me?"Kertoo tarinan Staynerin perheestä ja erityisesti näiden nuorimman pojan Stevenin elämästä tämän ikävuosina 7-16. Pedofiili kidnappasi kotioloissaan onnettoman 7-vuotiaan Stevenin ja syötti tälle kasan valheita, saaden tämän uskomaan ettei tämän oikeilla vanhemmilla ole enää varaa elättää niin montaa lasta ja että hän on nyt Stevenin laillinen huoltaja, ja lopulta väittää tämän isän jopa kuolleen ja perheen hajonneen joka puolelle maata jotta poika lakkaisi kyselemästä. Seitsemän vuotta myöhemmin, 14-vuotias Steven pelastaa "isänsä" uusimman uhrin, 5-vuotiaan Timmyn, samana päivänä kuin tämä siepattiin. Vie pojan poliisiasemalle, aikoen itse karata kotoa, mutta asemalla joutuu epäillyksi Timmyn sieppauksesta...kunnes paljastaa oikean etunimensä ja oikeaksi uskomansa sukunimensä.
Elokuvan nimi on johdettu siitä mitä Steven oikeassakin elämässä sanoi tuolla poliisiasemalla sinä iltana:
"I know my first name is Steven. I think my last name is Stayner."
Tämä on alunperin kaksiosainen tv-elokuva, ensimmäinen osa alkaa ajasta hieman ennen sieppausta ja päättyy iltaan kun Steven yrittää pelastaa Timmyn. Toinen osa jatkaa siitä mihin ensimmäinen jäi, ja päättyy vuoteen kun Steven on 16 ja ollut oikean perheensä luona pari vuotta, ja itse pian tuleva isä.
Steven itse ei pitänyt siitä miten tämä elokuva esitti hänen perssonansa lapsena, joten oletettavasti se ei osunut ihan kohdalleen. Mutta yleisesti ottaen, mun mielestä, tämä on todella kunnioittava ja sydämellinen toteutus kyseisestä tarinasta. Tunnelma on kohdallaan, näyttelijät todella hyviä, tahti on kohdallaan ja oikeisiin asioihin keskitytään kuhunkin sopivassa määrin. Arvostan erityisesti sitä, että tässä pidetään hyvä tasapaino Stevenin ja tämän oikean perheen elämien kuvailussa, kumpaakaan ei unohdeta toisen varjoon.
Toteutustyyli on suhteellisen pinnallinen, mutta kuitenkin tarpeeksi tunteellinen ja samaistuttava. En usko että tätä tarinaa olisi kannattanutkaan kertoa yhtään dramaattisemmalla lähestymisellä, muuten olisi mennyt liian tuskalliseksi katsojille.
Suosittelen lämpimästi hyvintehdyistä tositarinoihin pohjaavista elokuvista kiinnostuneille.
Näin tämän ensimmäisen kerran kahdessa osassa televisiosta 1990-luvulla, Kun elämä satuttaa-sarjassa. Mutta tämä on julkaistu yksiosaisena elokuvana VHS:lle ja DVD:lle.
