lauantai 10. maaliskuuta 2012

Movie Monday #18: Lainsuojaton

Movie Monday tahtoo tietää suosikkini elokuvamaailman lainsuojattomista. Hm...Ensin ajattelin puhua Young Guns-elokuvien Billy the Kidistä, mutta taidan sittenkin kallistua tohtori Hannibal Lecteriin. Todennäköisesti Kid on oikeasti enemmän suosikki, mutta kun juuri nyt kiinnostaa enemmän turista Lecteristä.

Pidin Hannibalista kovasti jo vain Uhrilampaat nähtyäni; hänen syvällinen, filosofoiva ja hienostunut persoonansa ja kuinka hän lukee ihmisiä niin hyvin, on kiehtova kontrasti hänen sisällään pesivän hirviön kanssa. Saati sitten se, että ko. elokuva ilmaisee selkeästi myös sen että hänessä on aimo annos ihmisyyttä jäljellä, halussaan saada selliinsä ikkuna maisemien katseluun, ja kuinka hänen mielestään maailma on mielenkiintoisempi paikka kun agentti Starling on siinä, mistä syystä hän ei halunnut tappaa tätä. Mutta se oli vasta elokuva Hannibal joka sai minut jonkinasteiseksi faniksi, sillä se paljasti että äsken mainittuun oli eräs toinenkin syy, ja että hän mieluummin leikkaa irti oman kätensä, kuin satuttaa Claricea. Se on erityisen vaikuttavaa mieheltä joka tappaa ihmisiä kylmäverisesti siihen tyyliin kuin Hannibal sille yhdelle vanginvartijalle teki siinä kuuluisassa pakenemiskohtauksessa...

Hannibal on upea ja mielenkiintoinen yhdistelmä hirviötä ja ihmisyyttä, mikä voi johtua mm. siitä että hänen hahmonsa kuulema inspiroitui lukuisusra eri todellisen elämän psyykkisesti sairaaista rikollisista. Anthony Hopkinsia parempaa näyttelijää en osaa kuvitella ko. rooliin, vaikka kyllä se Gaspard Ulliel ihan kivasti sen teiniversion roolin veti, vaikkei näyttänyt tippaakaan Hopkinsilta mikä hieman häiritsi.

Mutta samapa tuo, koska en muutenkaan pidä Hannibal Rising-osasta ko. hahmon tarinaa. Ja minusta on menetys, että se on canon-osa eli hahmon luojan itse visioima. Minusta Hannibal olisi ansainnut paljon omaperäisemmän "nousun". Se olisi voinut vaikka liittyä jotenkin hänen psykiatrin ammattiinsa. Minä en edes näe siinä canon-tarinassa mitään logiikkaa. Tai no, ainakaan tarpeeksi. Jotenkin se vaan tuntui vähän pakotetulta. Olisivat edes saaneet näyttää kirjaimellisesti ne hetket kun Hannibalin psyyke romahti. Voihan toki olla, että kirjaversio sen tekeekin, mutta silti - edelleenkin hän olisi ansainnut omaperäisemmät lähtökohdat. Viihdyttävä tarina ja elokuva se silti on, ei sillä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti