Maa Aikojen Alussa (1988)

"Let your heart guide you. When it whispers, so listen closely."

Aloitinpa uuden vuoden esihistoriallisissa maisemissa.
Maa Aikojen Alussa oli ensimmäinen elokuva jonka näin elokuvateatterissa, ja on yksi niitä harvoja joiden ensimmäisestä katselukerrasta muistan selkeästi pätkiä. Jopa vaikka olin silloin reilusti alle kouluikäinen.

 Tätä elokuvaa ei missään nimessä pidä ennalta tuomita sen jatko-osien perusteella, ne ovat melkein eri planeetoilta. Jatko-osat menevät enemmän lapsille suunnatuiksi musikaaleiksi. Tässä ei ole ainuttakaan laulua keskellä elokuvaa ja kokonaisuus on myös aikuisiin vetoava.
Musiikkia tässä elokuvassa toki silti riittää, se vaan on instrumentalia tunnelmoivaa. Ainoa sanoituksellinen on lopputeksteissä, ("If We Hold On Together"), joka on muuten yksi kauneimpia ja inspiroivimpia kappaleita mitä on ikinä kirjoitettu ja sävelletty. Etenkin tämän nimenomaisen elokuvan draamojen päätteeksi!

Tarina on yksinkertainen, mutta vahva; kovien aikojen ajamana kasveja syövät dinosauruslaumat vaeltavat kohti viimeistä vihreää laaksoa jossa he voisivat elää rauhassa lihansyöjiltä, ja jonka olemassaoloon he voivat vain uskoa. Laumat ovat hyvin eristäytyneitä vain omanlaistensa joukkoon ja avuksi vaikka matka on pitkä ja monenlaisia vaaroja täynnä. Kun valtava järistys halkaisee maan ja hajoittaa laumat, lapsia joutuu erilleen vanhemmistaan. Orvoksi jäänyt brontosaurus Pikkutassu, kohtaa ennen pitkää neljä eri lajien pientä lasta ja yhdessä he suuntaavat kohti unelmoitua laaksoa johon heidän perheensä olivat matkalla, ja oppivat että vain yhteistyöllä he voivat selviyryä.

Erityisesti yksi kohta jäi kirkkaasti mieleeni, ja on tähänkin päivään asti ensimmäinen asia joka mulle tulee mieleen kun tuo elokuvan nimi mainitaan;
kohta jossa yksin jäänyt Pikkutassu auringonlaskun aikaan nyyhkii epätoivoisena kuollutta äitiään, piehtaroiden tämän jalanjäljessä, kunnes äidiltään saamaansa puuntähteä (vaahteranlehti) katsoessaan muistaa tämän kannustavia ja rakastavia sanoja. Muutaman hetken päästä se näkee oman varjonsa giganttisena kallion seinää vasten, luulee sitä äidikseen, juoksee nauraen ja innoisaan varjonsa perässä äidilleen huutaen ja alkaa nuolla kallion seinää...minkä myötä lopulta ymmärsi ettei äiti tosiaan enää tule takaisin. ...!!!!!!!!

Enkä voi kehua tarpeeksi tämän tunnelmaa. Kertakaikkisen upea elämys draamaa, toimintaa ja muutama söpöilykohtakin. Viimeksi mainituista joka kerta oikein odotan sitä tolkuttoman suloista vauva-lentäjäliskoa ja kohtaa jossa se hyväsydämisenä ja innoissaan tarjoaa omaa marjaansa masentuneelle Pikkutassulle saamatta tästä mitään reaktiota. Ja sitä kun Pikkutassu yrittää nukkua mutta valvoo yksinäisen ja murheellisen näköisenä ja muut unissakävelee sen luokse nukkumaan sen kylkeen kiinni, lopulta jopa Cera, ja Pikkutassu ottaa sen kainaloonsa ja kaikki nukkuvat yhdessä kasassa tuoden toisilleen turvaa ja lohtua. Hetkeä vahvistaa vielä se että sitten näemme niiden tietämättään nukkuvan terävähampaan [tyrannosaus rexin] jalanjäljessä.

Pienenä välillä mukaan tunkeva kertojan ääni ei haitannut yhtään, mutta näin aikuisena se on alkanut hieman ärsyttää ja olen sitä mieltä että elokuva olisi paljon vahvempi ilman sitä. Eikä tosiaankaan tarvitsisi sitä sillä ei lapsetkaan tyhmiä ole, ei niille tarvitse selittää sanoin kun video ja musiikki kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
Ja se siinä onkin, tämä elokuva on äärimmäisen upeasti ja tunteikkaasti animoitu, kirjoitettu ja sävelletty. Turhat pulinat siihen päälle heikentää sitä hieman. Mutta vain vähän. Eli en laskisi kertojan höpinöitä kovin merkittäväksi miinukseksi, vain hieman ärsyttäväksi. Toisaalta, ehkä ne lisättiin siihen tuomaan iltasatumaista tuntua lapsille. Sen takia varmaan se ei muakaan silloin haitannut.

Mä ihmettelen miksi Bambin äidin kuolema on kuuluisampi kuin Pikkutassun äidin. Tai no, ehkä siksi että Bambin äidin tappoi ihminen. Mutta silti...Se on mun listalla vasta kolmantena mitä tulee kuulisiin vanhempien kuolemiin animaatioissa. Se kun tapahtui ruudun ulkopuolella, aika nopeasti ja pyyhkäistään heti sivuun trallallaa-musiikin, kukkasten ja lintujen kera. Simban isän kuolema on sata kertaa karmeampi, koska Simba näkee isänsä putoavan ja yrittää herättää sen ruumista ihan kuin se vaan nukkuisi, ja lopulta menee itkien sen kainaloon makaamaan. Ja luuli olevansa syyllinen.
Mutta Pikkutassun äidin tapaus menee vieläkin pidemälle. Pikkutassu löytää äitinsä tämän viimeisillä hetkllä, juttelee sen kanssa ja kirjaimellisesti joutuu katsomaan sen kuolevan. Lisätään tähän vielä se että Pikkutassukin syytti itseään tästä ja noina viimeisinä hetkinä vieläpä satoi ja ukkosti ja oli pimeää. Ja tosiaan, jälkeenpäin edes Simban ei näytetty masentelevan ja itkevän isäänsä niin paljon kuin Pikkutassun äitiään! Ei voisi paljon synkemmäksi mennä.

Hyvä kun pääsen kyynelehtimästä tuota kohtaa, niin ne heittää ruudulle tuon alussa tiivistämäni itselleni parhaiten mieleen jääneen kohdan. Tässä elokuvassa on monia muitakin hirmuisen surullisia ja jopa masentavia kohtia...Ja myös ehdottoman jännittäviä sen tyrannosauruksen loistavan toteutuksen ansiosta. Se karmii mua vähän jopa näin aikuisena. Saati sitten kun olin leikki-ikäinen pikkupoika. o.O

Maa Aikojen Alussa on kertakaikkiaan upea elokuva aikuisille ja lapsille, mutta suositusikäraja on 7 oikeasti hyvästä syystä. Ja jos lapsi on herkkä, kannattaa aikuisen olla seurana.

Virallinen traileri on huono, joten tässä on jonkun tekemä FANITRAILERI:

 Jatko-osista suosittelen Maa Aikojen Alussa 2: Seikkailu Suressa Laaksossa. Mutta vain tämän pikku mussukan takia:

♥ JOMPPE / CHOMPER ♥

"This film was direted by Don Bluth, the same guy who directed The Land Before Time. His philosophy was that children can handle just about anything as long as you attach a happy ending. Fuck you, Mr. Bluth - I may be able to take it but my therapy bills won't!"
- The Nostalgia Critic, Top 11 Saddest Moments

Nostalgia Critic viittasi tuossa lainauksessani elokuvaan Fievel matkalla Amerikkaan, jonka myös näin ekan kerran pienenä. En muistaakseni ole sen koommin nähnyt, mutta tilasin sen dvd:n viime viikolla. Tuossa Criticin Top11-listalla näin siitä kyllä jo varmaan kaikki merkittävimmät kohdat niin että kokemus ei tule olemaan täydellinen, kun nyt lähiaikoina katson sen uudestaan. Eli seuraava merkintä koskee luultavasti Fievel-hiiren seikkailua.