Movie Monday #12: Suosikkinäyttelijä

Tällä herralla ei ole erityisen vahvaa kilpailijaa, paitsi Emilio Estevez - mutta silti valinta oli aika helppo, koska Christian on valinnut hitusen mielenkiintoisempia rooleja, kuin Emilio ja on muutenkin jotenkin persoonallisempi. Eli, Movie Mondayn kyselemä, kaikkien aikojen suosikkinättelijän tittelin voittaa Christian Slater. ♥

Miksi juuri hän? Jaa-a. On oikeasti vaikea selittää, mutta jotenkin se liittyy hänen jollain selittämättömällä tavalla persoonalliseen tyyliinsä näytellä ja mielenkiintoisiin roolivalintoihin.

Löysin hänet vuonna 2001 lännenelokuvasta Nuoret Sankarit 2 (Young Guns 2.) Samoin sen kakkossuosikkini, Emilio Estevezin. Onneksi katsoin ko. elokuvan vain siksi että Jon Bon Jovi esiintyi siinä 5 sekuntia, vaikken edes tiennyt missä enkä tosiaankaan tunnistanut katsoessani. :D

Slaterin roolihahmon, semi-tunnettu kuuluisuutta ja rikkauksia hinkuva ja keinoja kaihtamatta tavoitteleva lainsuojaton Arkansas Dave Rudabaugh on jo itsessään huvittava ja viihdyttävä persoona, mutta Slater tuo sen eloon jotenkin sympaattisella ja ikimuistoisella tavalla.
Sen takia faniuduin kertarytinällä ja metsästin käsiini lukuisia hänen tähdittämiään elokuvia ja kihisin jännityksestä kuin pikkulapsi jouluna aina kun tv:stä tuli joku sen leffa jota en ollut vielä nähnyt. Nyt kun mietin, huolestuttaa, vaikken missään nimeesä ole päälle nauhoittanut, mutta mihin olen ne tv-nauhoitukset lykännyt. Vaan ei se mitään - tulee ne kuitenkin DVD:nä joskus hankittua.

Mitähän minä olen hänenltä nähnyt? Kuopsutellaanpa IMDB:n listoja...
The Name of the Rose
Tales from the Dark Side: The Movie
Heathers
Young Guns 2
Pump Up the Volume
True Romance
Interview with the Vampire
Julian Po
Hard Rain
Very Bad Things (osittain)

...ja varmasti pari muutakin '90-2000-luvun leffaa, mutku IMDB listaa englanninkielisillä nimillä enkä jaksa tarkistaa suomenkielisiä. Very Bad Things katsoin vain osittain, koska se oli liian sairas minun makuuni ilman tasapainottavaa peruspointtia ja olen sitä mieltä ettei ihan kaikkea kannata katsoa, vaikka kuinka olisi suosikkinäyttelijä isossa roolissa.

Julian Po, (suomeksi "Julian Po'n kyyneleet), on mainio syvällinen elokuva joka kestää useammankin katselukerran lyhyelläkin välillä ja nyt alkoikin taas tehdä mieli katsoa se, kun en muista miten se nerokas juonikuvio loppuu. Siinä Slater siis esittää Julian Po:ta, hieman masentunutta 30-vuotiasta miestä joka on läpikulkumatkalla pikkukaupungissa, (matkalla meren rannalle nähdäkseen sen ensimmäistä kertaa), ja sairaalloisen epäluuloisten kaupungin asukkaiden ristikuulustelussa hän turhauduttuaan meni väittämään tulleensa sinne suorittaakseen itsemurhan - (mikä ei siis tosiaankaan ollut totta) - ja sitten joku epätasapainoinen nuori nainen innostuu siitä ja haluaa heidän suorittavan kaksoisitsemurhan. Kaupunkilaiset tietysti huokuvat sympatiaa Juliania kohtaan ja antavat tälle kaikkea ilmaiseksi, mutta eivät jätä häntä rauhaan ja lopulta Po joutuu aika hikiseen tilanteeseen jossa hänen vaaditaan oikeasti tekemään itsemurha. (Tekeekö se? En muista varmaksi, mutta muistaakseni se selviää sieltä hengissä.)

Wikipediassa on mielestäni hieman väärinymmärretty juoniselostus, koska nähdäkseni elokuva tekee varsin selväksi ettei Po oikeasti aikonut tappaa itseään muissään vaiheessa, mutta Wikin juoniselostus väittää että aikoi. Voi toki olla, että minä olen väärässä, mutta en usko. Siis kun alussa se ei puhu mitään itsemurhaa lähentelevääkään ja ristikuulustelukohtauksessa on varsin ilmsietä että se vaan paineen alla meni sekoilemaan ja sanomaan väärän sanan ja lietsoi epäluuloja joten sitten heitti jotain mahdollisimman epäuhkaavaa ja dramaattista päästäkseen irti tilanteesta. Nähdäkseni yksi leffan pointti on että viattomillakin väärillä sanavalinnoilla voi olla vakavat seuraukset.

J.D & Veronica

Samoin musta komedia Heathers on todella viihdyttävä ja ihanan syvällinenm genrensä helmiä. Slaterin roolihahmo, Jason Dean alias J.D., on mahdollisesti suosikein hänen roolihahmoistaan mitä olen nähnyt. J.D. on sillä kaltaistensa hahmojen joukosta erottuva että hänen kieroutuneet puuhansa ja asenteensa eivät kosketa ja johdu vain hänen omista henkilökohtaisista ongelmiaan (joissa kyllä riittäisi pohjaa sille ja jotka ovat mielenkiintoisia) vaan kokonaisen sukupolven - ja silti kyseessä ei kuitenkaan ole mikään tyypillinen yhteiskuntaa vihaava radikaali. J.D. on mainio hahmo fanfictioniin. Ehkäpä jonain päivänä kirjoitankin. Hän on tällä hetkellä suosikkini Slaterin esittämistä hahmoista ehkä silläkin, että vaikka on dramaattinen niin hänessä on jollain tavalla eniten särmää ja Slater siis pääsi näyttämään eniten värejä.

Tosin roolihahmonsa, yhteiskuntaa ja auktoriteetteja kritisoivaa, propagandaista piraattiradiokanavaa pitävä Mark "Hard Harry" Hunter elokuvasta Pump Up the Volume on kova kilpailija J.D:n kanssa. Slaterin onnistuu jälleen kerran tuoda jo muutenkin persoonalliseen hahmoon vielä lisää ikimuistoisuutta.

Slater on yksi niitä joiden toivoisin elävän ikuisesti (ja itseni myös) jotta en ikinä joutuisi luopumaan. x)

HEATHERS:

JULIAN PO: